MAKUELÄMYKSET

Paitsi raaka-aineilla, myös aisteilla ja muistoilla on suuri vaikutus makukokemuksen syntyyn. Makuaistiaan voi myös kehittää toivottuun suuntaan.
Ruoan kasvuympäristö ja -olosuhteet ja  vaikuttavat merkittävästi sen makuun ja rakenteeseen.
Einesteollisuus ja pikaruoan suosio on kehittänyt makutottumuksiamme epäterveelliseen suuntaan. Vahva aistinvarainen tietoisuus auttaa tunnistamaan tuoreen ruoan maun.

Makukokemus syntyy raaka-aineista, aisteista ja muistoista

Ruoan maku syntyy pääasiassa raaka-aineista ja mausteista. Makukokemuksen syntyyn vaikuttaa kuitenkin paljon useampi tekijä. Ruoan ulkonäöllä, tuoksulla ja koostumuksella on suuri vaikutus aistittavaan makuun. Ympäristö, jossa ruoka nautitaan, voi viedä ruokahalun kokonaan tai muuttaa arkisen aterioinnin läpi elämän mieleenpainuvaksi muistoksi.

Jokainen ihminen maistaa yksilöllisesti ja tämä omalta osaltaan vahvistaa maailman monimuotoisuutta. Makuaistin syntyyn vaikuttavat myös tottumukset. Mitä olemme lapsena kokeneet ja tottuneet syömään, maistuu helposti hyvältä tai pahalta myös vanhempana.

Makuaisti myös kehittyy kokemusten myötä. Voit harjoittaa makuaistiasi keskittymällä ruoan tuomiin makuelämyksiin. Kun maistaa tarpeeksi monta kertaa jotain uutta ruokaa, voi epämiellyttäväkin makukokemus muuttua myönteiseksi.

Luonnollisesti makua ruokaan

Ruoanlaitossa puhtaat, sesonginmukaiset ja kestävästi tuotetut raaka-aineet sisältävät enemmän makuaineita kuin tavanomaisesti tuotetut. Luonnomukaisesti viljellyt tomaatit tai mansikat voivat olla kokonsa puolesta tavanomaisia pienempiä, mutta päihittävät makeassa maussaan muut helposti.

Onnellista elämää viettäneet eläimet puolestaan ovat syöneet monipuolisesti luonnonmukaista ruokaa ja eläneet stressitöntä elämää, mikä vähentää lihan sisältämien stressihormonien määrää ja vaikuttaa positiivisesti lihan makuun, laatuun ja koostumukseen. Ympäristö- ja laatutietoisten ravintolakokkien suosiossa ovat olleet mm. maatiaisraaka-aineista jalostetut juustot, jotka valloittavat vivahteikkaalla maullaan.

Lihan, maidon ja juuston tehotuotanto aiheuttaa valtavasti kasvihuonepäästöjä ja muita ympäristöongelmia. Lihan ja muiden eläinperäisten tuotteiden kulutusta tulee vähentää reilusti ja makutottumuksiamme muuttaa suosimaan kasvisruokaa. Tämä antaakin mahdollisuuden aivan uusille, perinteisistä ruokatavoista poikkeaville, makuelämyksille.

Kestäviä makuelämyksiä, sillä ruoka on sen arvoista

Aitojen lisäaineettomien perusruokien maut voivat olla haastavia tunnistaa, jos ei ole kokemusta, miltä tuoreen ruoan pitäisi näyttää, tuntua ja maistua. Einesteollisuus ja pikaruokakulttuuri helpottavat arkea, mutta ovat kehittäneet makutottumuksiamme epäterveelliseen suuntaan. Ruoanlaittoa kannattaa opetella, sillä se kehittää myös maku- ja hajuaistia sekä ymmärrystä raaka- aineista. Monipuolinen aistinvarainen tietoisuus antaa vahvuuksia ylläpitämään intohimon ruoan makua, valmistustapoja ja alkuperää kohtaan.

Makuelämys voi olla jopa loppuelämän mieleenpainuva kokemus. Makuelämysten etsiminen, makumatkailu ja makuelämyspalvelut tuovat ihan uudenlaisen perspektiivin tutustua maailmaan, luontoon, ympäristöön ja eri kulttuureihin.

MIKÄ ON SINUN MAKUMUISTOSI?

”Mieleeni on painunut lapsuuden kesänviettopaikkamme herkkuruoka, kalakeitto ja sen seurana hapankorppua ja juustoa. Jos nyt laitan silmät kiinni ja olen hetken hiljaa, pystyn lähes siirtymään siihen aikaan takaisin. Tunnen tuoksut, kuulen tuttujen äänet korvissani ja ennen kaikkea maistan ne tutut maut” (Ruoka-Kalevala).

Teksti: Terhi Suvilehto

Lähteet ja lisää luettavaa:

  1. Sillanpää M., Happamasta makeaan – Suomalaisen ruoka- ja tapakulttuurin kehitys. Gummerus Kirjapaino Oy. 2000.
  2. Åke J. Intohimona makuelämykset. ”Teoksessa”: Mielin kielin kaupungissa – Esseitä ruoka- ja matkailukulttuurista. Haaga-Helia. 2010.
  3. Hopia A. Miltä ruoka maistuu? Kasvisruokien kehitystyön haasteet ja mahdollisuudet. ”Teoksessa”: Vähemmän lihaa – Kohti kestävää ruokakulttuuria. Gaudeamus. 2016.
  4. Kaarto J. (toim.). Ruoka-Kalevala — Eli makumuistoja Suomesta. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. 2017.